sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Smoothie joka oli ihan kiva

Tein tänä aamuna smoothien. Keittiöön oli jäänyt pizzanteosta yksi ylimääräinen päärynä ja tuoreita ananaspaloja. Lisäksi olin ostanut lempparimehuani (appelsiini-ananas-passion-banaani-omena) ja keittiöstä löytyi myös banaaneita ja yksi maitorahkapurkki. No herranjestas, tästähän kehkeytyy aivan erinomainen smoothie, ajattelin.



No ei aivan. Ilmaus jota inhoan ehkä enemmän kuin mitään muuta on ihan kiva. Ihan kiva on tylsä, väritön ja melko mauton. Eli ei lähelläkään kivaa. Tämä smoothie oli nimenomaan ihan kiva. Makua voisi kuvailla myös pliisuksi, toinen inhottava sana.

Aamun kokeiluni osoittaa, että mielikuva siitä, että blenderiin voi heittää lähes mitä tahansa ja lopputulos tulee olemaan tajunnanräjäyttävä, ei pidä paikkaansa. Joskus smoothiekin voi olla ihan kiva. Mutta onneksi se on useimmiten mahtava ja herkullinen.



Smoothie olisi kaivannut mukaan vielä jonkin lisäainesosan tuomaan siihen makeutta ja marjaisuutta. Kenties mustikoita! 

Tyhmä Katja, minullahan olisi ollut mustikoita pakkasessa. No, better luck next time. 

Onko teillä tullut vastaan smoothie-floppeja? 

-Katja

lauantai 10. lokakuuta 2015

Asukuvia uuden laajakaistan kunniaksi

Hurraa, asunnossani on laajakaista! 50 megan laajakaista! Lisäksi nyt ovat myös taulut seinällä ja lamput katossa. Pitäisi kutsua useammin äiti ja isäpuoli kylään.  Laajakaistan myötä toimii nyt myös wifillisen (?) dvd-soittimeni kaikki ominaisuudet, eli telkkarista voi katsoa Yle Areenaa! Edessä häämöttävä kaamos ei jotenkaan harmita enää yhtään niin paljon. 

Ennustan myös blogin ahkerampaa päivitystä tämän asuntoni teknisen faceliftin jälkeen. Minulla on jo hurjasti ideoita tuleville postauksille. Ja jos kaikki menee nappiin, niin olen parin kuukauden gradun valmiiksi saanut filosofian maisteri, jolloin kaikki töiden ulkopuolelle jäävä aika on vapaa-aikaa. Mitäs se sellainen luksus onkaan?


Startataan nyt tämä blogiaktiivisuuden uuden nousun (vol. miljoona) turvalliseen tapaan asukuvilla. Nämä on tosin otettu jo reilu kuukausi sitten, jolloin ei vielä tarvinnut takkia. Kuvien ottohetkestä on myös hiukset lyhentynyt noin 20 sentillä, että ei nyt ihan mitään ajan hermolla olevia kuvia. 

Kuvassa oleva kollaripaita on yksi suosikkejani. Se on varmaan kolme vuotta vanha ja edelleen superkiva ja hyväkuntoinen. Tykkään hurjasti siitä, jos asussa on sporttivivahteita. 




Minulla on tällä hetkellä vaatekaappikriisi. Tai no ei nyt mikään todellinen kriisi, mutta parannusta vaativa tilanne. Olen huomannut uuden työni yhteydessä, että vaaterekkini sisältö ei ole kovin asiallinen tai aikuismainen. Vaikka nykyisessä työpaikassani ei olekaan mitään hurjan tarkkaa pukeutumiskoodia, on hyvä silti pukeutua siististi ja asiallisesti esimerkiksi asiakaspalavereihin. Eli ei siis boyfriend-farkkuihin ja scifikuosiseen kollaripaitaan. 

Tällä hetkellä tarvitsen vaatekaappiini seuraavat tuotteet:

- mustat suorat housut
- jokin siisti kokomekko
- siisti musta neule



Eroaako teillä työ- ja arkipukeutuminen toisistaan? Mitä must-have-vaatteita teillä kuuluu työpukeutumiseen? 


-Katja

torstai 20. elokuuta 2015

Hetki jolloin tykästyin Culottes-housuihin


Olen oppinut, että never say never on yksi paikkansapitävimmistä sanonnoista. 

Erityisesti tämä pätee muodin kohdalla. Olen blogihistoriani aikana ehtinyt pyörtää puheeni muun muassa boyfriend-farkuista, leopardikuosista, midi-mittaisesta hameesta, vaaleanpunaisesta väristä ja arkilenkkareista. Joten ei liene kellekään yllätys, että tämä postaus käsittelee jälleen uutta sortumista.

Tai itse asiassa kahta sellaista. Terveyssandaalit toki ovat jo vanha tuttu viime kesältä. Mutta niiden lisäksi olen nyt ostanut tällaiset vajaamittaiset alaspäin levenevät housut - oikea termi lienee culottes. 




Kun esittelin näitä housuja isosiskolleni ensi kertaa, hän totesi epäilevästi, että nämä vaativat vähän totuttelua. Ihanaa rehellisyyttä ja täysin totta. Itsekin aluksi vierastin näitä housuja - liian lyhyet trumpettimallia hipovat trikoohousut. Ei nyt ihan mikään bestselleri.

Mutta. Silmä tottuu ja mukautuu. Nyt tykkään näistä oikein kovasti. Ja mikä parasta, sukkahousujen kera ne menevät vielä kylmemmilläkin keleillä. Ja ne ovat mukavat!

Long live culottes!


Mitkäs tuotteet voisin seuraavaksi tuomita neverever-listalleni? 

Ehkäpä lahkeista levenevät farkut ja mokkahame. Paitsi että voi perhana, nämähän ovat nyt muodissa, eikö? Here we go again...

Mikä on teidän tuomionne? Culottes - hot or not?


-Katja

torstai 6. elokuuta 2015

Illallinen yhdelle

Yhdessä ruoan laittaminen on yksi suosikkijuttujani. Yhdessä häärääminen, ruoanlaittoviinilasilliset ja kattauksen sommittelu – ah mitä autuutta. Mitä useammin saa kerättyä pöydän ympärille ystäviä sitä parempi.



Yhteiset illalliset eivät kuitenkaan aina ole mahdollisia, vaan usein arkisafkailu tapahtuu ihan omassa ylhäisyydessä. Mutta mikään ei estä tekemästä tästäkin tilanteesta hieman spesiaalimman. Syyllistyn itse turhan usein siihen, että parkkeeraan sohvan reunalle ja syön ruokani siinä telkkaria katsellen. Usein jopa ruokalautanen kädessäni. Ei lapset, ei näin. Tämähän on kuin Kaappaus keittiössä-ohjelman insertistä.



Ruokailu on hetki, jonka yhteydessä pitäisi rauhoittua. Jos ruoan vetää napaan ennätystahdilla vain tankkaus mielessä, ei ihme jos arki alkaa tuntua hektiseltä. Ruokailusta voi tehdä mukavan hetken, vaikka söisikin yksin. Muutamalla pienellä yksityiskohdalla saa jo paljon aikaan. Vesi kannuun, kaunis servetti ja jos oikein hyvin on asiat niin kukkia maljakkoon.




Näin. Ei vaadi paljoa, että ruoka pääsee oikeuksiinsa. Sitten kun vielä itsekin muistaisi tämän. 

ps. bataattisosekeiton resepti löytyy Kotikokki-sivustolta!

-Katja

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Varför Paris, vi har ju Åbo

Tuntuu että aivan vastikään kirjoitin tämän postauksen, jossa kerroin muuttavani Helsinkiin. Pääkaupunkielämä on ollut antoisaa, elävää ja opettavaista, mutta osa minua on koko ajan kaivannut takaisin Turkuun. Merkittävin syy tässä on varmasti Turussa asuvalla poikaystävällä sekä kavereilla, mutta kyllä itse Suomen Turkukin saa minussa aikaan lämpimiä tuntemuksia.

Nyt voinkin ilokseni todeta, että niin se postinumero vaihtuu jälleen meikän pakatessa itseni ja kimpsuni takaisin Turkuun. Sama tuttu Turku, mutta uusi asunto ja uusi työ. On hyvä.

Keräsin kuvakansioideni syövereistä vähän Turku-fiiliksiä. 















Joo. Kyllä Turussa on hyvä ihmisen olla. 

-Katja

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Jääkaapin jämistä

En tykkää heittää ruokaa roskiin. Siitä löytyy vain huonoja puolia: rahaa menee, hävikkiä syntyy ja roskiskin pitää viedä useammin. Voin onnekseni sanoa, että heitän todella harvoin ruokaa pois. Joskus ehtii maito, jogurtti tai kananmunat vanhentua, mutta pääosin syön kaiken mitä jääkaappiin ostan. 

Syynä hävikkihallintaani on toki rajallinen budjetti, mutta myös halu keksiä kaikille raaka-aineille jokin käyttötarkoitus. Tulen hyvin iloiseksi, kun keksin jääkaapin viimeisten tuotteiden ympärille aterian.

Tästä saa ehkä sellaisen kuvan, että loihdin parista raaka-aineesta hienommankin menun, mutta totuus on hieman arkisempi. Nerokkaita keksintöjäni saattavat olla esimerkiksi munakokkeli-pähkinä-tonnikala-mix tai puurokulho banaanilla, mustaherukoilla ja siemenillä. 

Seuraavaksi ajattelin esitellä kaksi lähiaikojen ateriaani á la jääkaapin jämät

1. Paprikamunakas + bataattisosekeitto


Mitä jääkaapista löytyi entuudestaan?
- Kananmunia
- Paprikaa
- Maitoa
- Porkkanoita
- Kasvisliemikuutio
- Pestoa
- Sitruunamehua
- Oliiviöljyä 
- Mausteita, valkosipulia
- Raejuustoa

Mitä ostin kaupasta?
- Bataatin
- Ruokakerman


2. Avokadopasta


Mitä jääkaapista löytyi entuudestaan?
- Tagliatelle-pastaa
- Chiliä
- Mausteita
- Valkosipulia
- Oliiviöljyä

Mitä ostin kaupasta?
- Kaksi avokadoa
- Limen


Näin syntyi kaksi makoisaa ateriaa hyvin pienin panostuksin. Kukkaro ja sisäinen Roope Ankkani kiittävät.

Tällä hetkellä keittiöstä löytyy muun muassa chiliä, valkosipulia, mantelimaitoa, tomaattimurskaa, mustaherukoita, pellavasiemenrouhetta, alkupuuroa, kaakaonibsejä, juusto, kurkkua, pestoa, raejuustoa, kasvisliemikuutioita, pastaa ja couscousta. 

Tuleeko resepti-ideoita mieleen? 

ps. kun pilkot avokadopastaan chiliä, pese kädet kunnolla ennen kuin alat pestä silmämeikkiä pois. Muuten kirvelee. #beentheredonethat

-Katja

tiistai 26. toukokuuta 2015

Lähdetäänkö luontoon?

Lähiaikoina minut on vallannut kaipuu lähteä luontoon. Olen villiintynyt Pinterestissä - jos kuvassa on metsä ja sumuinen tunnelma, lähtevät virtuaaliset nuppineulani lentämään. Kenties se johtuu siitä, että poikaystäväni on lähdössä metsäretkelle. Tai siitä, että olen kuullut työkaverini kertovan viikon mittaisesta pyöräretkestään.

Tai ehkä se on jokin lievereaktio pääkaupunkiin muuttamiselle. Tällä hetkellä kun Ruttopuisto ja Koffari ovat minun metsiäni. 

Oli miten oli, tällä hetkellä haluaisin mennä metsään, haistella ja ihmetellä. Kaipuuta auttamaan etsin tietokoneeni syövereistä viime syksyn Kuusamo-reissun kuvat. Näissä kuvissa silmä saa levätä.











Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Jotkut haluaa soutaa vadelmaveneellä Hankoon, minä voisin mennä pikajunalla pohjoiseen. 

Hyvää yötä.

-Katja

maanantai 25. toukokuuta 2015

Pastaa aivan kuin Strömsössä

Alkuun pieni kevennys - varmistin googlesta Strömsön oikeinkirjoituksen.

Sitten asiaan - eli pastaan.  Nähtyäni Pinterestissä tämän kuvan, laitoin samantien screenshotin siskolleni - "tehdään pastaa kun tuun seuraavaksi kylään!". Jokunen aika sitten toiveeni toteutui ja teimme siskoni ja ystävämme Mikon kanssa aivan itse pastaa. Taikina ja sen rullailu, kaikki omin pikku kätösin.

Ensin kasattiin durumjauhotulivuori - eli durumjauhoja ja keskelle tehtyyn koloon kolme tai neljä kananmunaa, öljyä ja suolaa. Sitten kaikki sekaisin taikinamuotoon ja kohoamaan. 

Siskoni teki tämän osuuden, siksi todellisuus saattaa olla selitystäni haastavampi. 







Sitten hauskin osuus, eli taikinan rullailu. Ei kyllä yksinään olisi onnistunut. Toisen piti rullata ja toisen tukea taikinaa, ettei se hajoaisi. Ja yhden piti tietysti toimia valokuvaajana. Kolmen tyypin keissi siis. 





Valmiista pastataikinasta voi tehdä monenlaisia muotoja, me teimme tällä kertaa ravioleja. Täytteeksi tein ricotta-pinaatti-mömmön. Keitin tuoretta pinaattia hetken aikaa kattilassa, sitten puristin lehdistä ylimääräiset vedet ja sekoitin ne ricotta-juustoon. 

Maailman helpointa. Niin ja mausteet tietysti myös mukaan, mitä enemmän sen parempi. 



Raviolit tarjoilimme tomaattikastikkeen, salaatin ja tuoreen basilikan kera. 






Aivan superhyvää ruokaa ja syömisen lisäksi (melkein) yhtä mukavaa oli itse ruoanlaitto. 

Lisäksi tajusimme puolivälissä ateriaa, että meillä on täysin kasvismenu. Pyrin vähentämään punaista lihaa ruokavaliossani, joten oli mukava huomata, että teimme aivan sattumalta täydellisen ja täyttävän kasvisaterian.

Onko kukaan lukijoista tehnyt itse pastaa? Onko täytevinkkejä ravioleihin?

-Katja