perjantai 27. joulukuuta 2013

Jouluinen elokuvailta

Vietimme noin viikko sitten siskon, isän ja äitipuolen kanssa ennakkojoulua leffaillan merkeissä. Siskoni ei viettänyt joulua Turun seudulla, joten kokoonnuimme yhteen viikon etuajassa. Otsikko on sinänsä hieman harhaanjohtava, sillä leffailta ei sisältänyt mitään muuta jouluista kuin dippipurkkeja koristavat tonttuhahmot, mutta väliäkös tuolla. Olemme myös aiemmin pitäneet samanlaisen leffaillan, siitä kerroin tässä postauksessa.



Tällä kertaa elokuvaehdokkaina oli neljä elokuvaa, joista kaksi tulisi valituiksi. Olimme siskoni kanssa valinneet Ben Affleckin Argon ja Quentin Tarantinon Djangon. Isän vaihtoehtoja sen sijaan oli 1970-luvun huijariklassikko Puhallus ja Johnny Deppin tähdittämä Once Upon a Time in Mexico. Annoimme näille kaikille neljälle elokuvalle pisteitä asteikolla yhdestä neljään (nelonen sille elokuvalle, jonka haluaa nähdä mieluiten ja ykkönen vähiten innostavalle). Alla äänestyksen tulokset!


Argo ja Puhallus voittivat tasapistein 13. Django ihan hyvänä kolmosena ja Robert Rodriguezin meksiko-elokuva peränpitäjänä. 




Tarjoiluina oli erilaisia dipattavia juttuja vihanneksista lihapulliin. Dippitarjottimet ovat huippuja. Helppo toteuttaa, kiva tehdä porukalla ja jokainen saa ottaa mitä haluaa sen verran kuin haluaa. Leftoverit on helppo laittaa pakasterasioissa jääkaappiin ja käyttää aamulla voileivän päällisinä. 


Argon (Argo, 2012) olin nähnyt jo aiemmin, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä pidän siitä kovasti. Ben Affleckin ohjaamassa jännärissä yhdistyvät onnistuneesti hermoja raastava jännitys, huumori, elokuvanteon kuriositeetit ja historialliset tositapahtumat. Elokuva pitää otteessaan viimeisiin minuutteihin asti. Ainoa asia, joka minua Argossa häiritsee, on se, miten yksinkertaistaen se kuvaa Lähi-itää ja Iranin kansalaisia. Annettakoon se kuitenkin tällä kertaa anteeksi, sillä tarvitseehan panttivankijännäri kunnollisen kahtiajaon. 

George Roy Hillin ohjaama Puhallus (The Sting, 1973) oli minulle uusi tuttavuus. Olin toki kuullut elokuvasta aiemmin, mutten nähnyt sitä. Puhalluksessa Robert Redfordin näyttelemä Johnny Hooker haluaa kostaa kollegansa kuoleman huijaamalla syylliseltä suuren summan rahaa. Tässä häntä auttaa huijarimestari Henry Gondorff (Paul Newman). Elokuvassa on tiivis 30-luvun tunnelma ja musiikit toimivat erityisen hyvin. Newmanin karisma ja Redfordin veijarimaisuus kantavat tarinaa ja puvustus tukee autenttista 30-luvun fiilistä. Tarina avautuu pikkuhiljaa tarkan ja älykkään dialogin kautta. Draaman kaari toi mieleeni Tomas Alfredsonin elokuvan Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy, 2011). Nämä molemmat elokuvat tuntuvat paikoitellen junnaavan paikoillaan hitaan kerronnan takia. Puhallus on kuitenkin tunnelmaltaan mukaansatempaava ja episodinen rakenne saa katsojan pysymään aktiivisena. 


Sellainen leffailta tällä kertaa, mitä elokuvia te olette katsoneet lähiaikoina? 

-Katja



tiistai 17. joulukuuta 2013

Maanantaipäivän Twin Peaksit

Olemme ystäväni kanssa koko syksyn ajan katsoneet Twin Peaksia. Tästä kaikki alkoi ja nyt olemme jaksossa 21. Kahdeksan jaksoa vielä jäljellä! 


Sarja on jo edennyt siihen vaiheeseen, että Laura Palmerin murha on selvitetty ja uudet ongelmat vaivaavat agentti Cooperia ja hänen tovereitaan. Tarinaan tulee jatkuvasti uusia hahmoja ja alan epäillä selviävätkö mysteerit koskaan. Olen kuullut pelottavaa huhua, että sarja jää täysin kesken. Onneksi katsomme sarjaa ystäväni kanssa, joten voimme yhdessä sitten kirota loppuratkaisua. 



Uusista juonenkäänteistä huolimatta Twin Peaks on silti äärettömän koukuttavaa katsottavaa. Vaikka Laura Palmer on jo unohdettu, onnistuu sarja silti pitämään otteessaan. Yleensä katsomme kaksi jaksoa putkeen, mutta eilen oli pakko katsoa kolme, sillä toisen jakson cliffhanger oli niin jännittävä.


Laitan tähän loppuun vielä kaksi kuvaa ystäväni ihanasta asunnosta. Katsomismiljöön tunnelmat kohdillaan. 



-Katja

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Aamiaista lempimukini kanssa

Nyt on aika päättää pieni blogihiljaisuus, sillä kouluhommat alkavat olla aika lailla kasassa ja joululoma on saapunut. Tai no opiskelujoululoma, töitä tietysti on aina.

Palataanpa rytmiin tällä tavalla keveästi aamiaiskuvilla.



Ruisleivät ja jogurtti ovat puuron lisäksi tavallisin aamiaisvalintani. Aamupala on lempiateriani. Joskus naurattaa, kun pöydässä on teekuppi, vesilasi, mehulasi, jogurttilautanen, leipälautanen, hedelmiä ja mahdollisesti vielä muuta härpäkettä. Hyvä että sanomalehdelle edes löytyy tilaa, sen verran massiivinen on meikäläisen aamukattaus.


Nämä aamiaiskuvat ovat jo muutaman viikon vanhoja ja eräs asia on muuttunut radikaalisti. Kuvissa näkyvä jättikokoinen vaaleanvihreä teekuppini on hajonnut. Eräänä aamuna se päätti vuotaa vihreän teeni pisin keittiön pöytää. Ottanut ilmeisesti kolhua kuivauskaapissa. Minulla on muitakin kuppeja, mutta tämä oli erityisen mieluisa. Ties kuinka monet esseet, raportit ja luentopäiväkirjat on tämän kupin kanssa väsätty.


Ehkä tulen vielä löytämään uuden suosikkimukini, mutta tästedes tyydyn olemassaoleviin pieniin kuppeihin. Onneksi nekin ovat ihan kivoja. 

Tällaista elämää suurempaa teemukitarinaa tällä kertaa, ehkä seuraavaksi jotain vähän jännittävämpää. Kentis jouluelokuvafiilistelyjä? :) 

-Katja

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Täydellinen kalenteri

Vuodenvaihde koittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että uuden kalenterin hankkiminen on ajankohtaista. Minulla on todella tarkat kriteerit kalenterilleni ja saatan haahuilla monissa eri kirjakaupoissa ennen kuin löydän itselleni sopivaa - jos silloinkaan. Tällä kertaa päätin tehdä asiat hieman toisin ja tilata netistä kalenterin, jonka saa itse suunnitella. Persoonallinen kalenteri-palvelun kautta voi valita itse kannen, layoutin, ekstrapalkit ja paaaaljon muuta. Aivan nerokas konsepti. Ja ei, ei ole maksettu mainos. :D  

Nyt kalenteri on vihdoin (tai mitään vihdoin, ei toimituksessa mennyt kuin viikko) saapunut! 


Kansikuvaksi valitsin elokuvateatterista (ennen itse leffaa) nappaamani valokuvan.  


Etusivulla on yhteystietojen lisäksi lisää elokuvateemaan liittyvää ainesta. Ei varmaan tarvitse kertoa mistä leffasta on kyse. :) 


Tässä valitsemani layout. Ihanaa että kellonajat ovat kymmeneen asti, ei ne tekemiset tai työvuorot lopu siihen neljään/kuuteen niin kuin useimmat kalenterit luulevat. Ja on hyvä että myös viikonlopun kohdalla on kellonajat. 


Alareunassa on tilaa treenimerkinnöille ja to-do-listoille.


Paaaaljon tilaa omille muistiinpanoille! Suunnitellessa sai valita tyhjät sivut, ruudut tai viivat. Itse pidän eniten pelkistä viivoista. 


Kyllä! Sudokuja!


Sudokujen lisäksi vielä bonuksena yksi labyrintti. 

Sellainen kalenteri, en malta odottaa että saan ottaa sen jo käyttöön!

-Katja

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lauantain lukuhetki

Viime lauantaina vietettiin WSOY:n kirjallisuussäätiön Valtakunnallista lukuhetkeä. Tempauksen tarkoitus oli muistuttaa ihmisiä siitä, miten lyhytkin hetki kirjan parissa rauhoittaa ja voimaannuttaa. Lukuhetki haastoi suomalaiset hiljentymään kirjan äärelle lauantaina klo. 19.00-19.15.

Itse rikoin villisti sääntöjä ja jatkoin lukemista puoleen asti. Ja kylläpä rentoutti. Olin koko päivän istunut koneella tekemässä seminaaritutkielmaani, ja tuolloin kello seitsemältä minun oli lupa lopettaa.




Odotan jo innolla joululomaa, jolloin ei tarvitse vilkaistakaan tenttikirjoja vaan saa uppoutua pelkästään fiktion pariin.

-Katja

maanantai 25. marraskuuta 2013

Halloween

Blogosfäärissä aletaan olla jo aika pitkälti pikkujoulutunnelmissa, mutta minäpä palaan vielä edelliseen juhlaan, karmaisevaan halloweeniin. Koska on maanantaiaamu ja tekstiä ei solju sulavasti, jatketaan suoraan kuvamateriaalilla.

Minun halloween-juhlani sisälsivät makoisaa ruokaa, kekseliäitä asuja ja ennen kaikkea loisteliasta seuraa.








-Katja

lauantai 23. marraskuuta 2013

Uusi tyyli-idoli

Selailen silloin tällöin lookbookia löytääkseni tyyli-inspiraatiota. Useimmiten sieltä löytyy upeita asuja, joista voi mahdollisesti saada ideoita myös omaan pukeutumiseen. Pari viime selailukertaa on kuitenkin ollut minulle pettymyksiä. Ehkä olen kasvamassa vanhaksi ja tylsäksi, mutta mielestäni monissa asuissa on vähän liikaa...noh kaikkea. Samassa asussa saattaa yhdistyä printit, pallot, ruudut, nahka, silkki, pitsi ja lippalakki. Noh tämä nyt oli kärjistetty esimerkki, mutta ymmärtänette pointin. Vaikka ihailenkin ihmisiä, jotka uskaltavat pukeutua rohkeasti ja näyttävästi, omaa silmääni miellyttää kuitenkin enemmän huolettoman oloinen tyylikkyys. 

Onneksi vastaani tuli tämä New Yorkissa asuva neitokainen. Hänessä yhdistyy kaikki, mistä pukeutumisessa pidän. Vaivaton eleganssi, boho chic-vibat, pipot, androgyyni naisellisuus sekä avainkoru! Ja mikä parasta, hän osoittaa, että on mahdollista näyttää tyylikkältä ilman kymmenen sentin piikkikorkoja. 

Kuvia, olkaa hyvät. 










 Inspiroivaa viikonloppua!

-Katja

perjantai 22. marraskuuta 2013

Lounasleffa - Frances Ha

Kävimme viime viikolla kaverien kera päiväelokuvissa. Oli sopivasti superpäivä ja kaikilla luennoista/töistä vapaa aamupäivä. Leffaksi valikoitui Noah Baumbachin ohjaama Frances Ha. Mikäli leffa kulkee nimikkeellä mustavalkoinen hipsterileffa, onhan se pakko nähdä.


Elokuvassa seurataan 27-vuotiaan Francesin (Greta Gerwig) elämää New Yorkissa ja vähän myös muualla. Francesin ystävä jättää kaksikon yhteisen kimppakämppäelämän ja alkaa aikuistua. Frances sen sijaan ajelehtii kämppien ja kaupunkien välillä yrittäen samalla edistää omaa uraansa tanssijana. Elokuva oli todella symppis. Tunnelmallisia kuvia, kivoja vaatteita ja paikoin todella osuvaa ihmiskuvausta. Aluksi kaipasin värejä, mutta loppujen lopuksi uskon, että mustavalkoisuus oli oiva valinta. Näin elokuva oli ajattomampi, eikä niin sidonnainen tiettyyn hetkeen ja sukupolveen. Vaikka loppuratkaisu oli ehkä turhan näppärä ja kiva, jäi elokuvasta silti todentuntuinen ja aito fiilis.


Vaikka arvioin ja arvotan leffoja blogissani, ensisijainen tarkoitukseni on kuitenkin jakaa elokuvakokemuksia ja fiiliksiä. Tässä tapauksessa Frances Han lisäksi, minun on hehkutettava päiväleffoja. Oli elokuva mikä tahansa, päiväleffa on aina upea kokemus. Opiskelijana ja vuorotyöläisenä päiväleffoista nauttiminen on helpompaa kuin kasista neljään duunia painavalla. Ehkäpä tämä kompensoi niitä viikonloppuvuoroja. On ihanaa katkaista arkipäivä astumalla elokuvateatterin uumeniin. Hetkeksi kaikki tuon päivän kiireet unohtuvat ja voi eläytyä vain ja ainoastaan ruudun tapahtumiin. Kun astuu ulos teatterista (ja päiväleffojen jälkeen on vielä valoisaa!), on saanut aivan uutta energiaa päivän askareisiin. Ja bonuksena on tietysti myös se käytännön seikka, että päiväleffat ovat huomattavasti edullisempia kuin iltapuolen näytökset!

-Katja

torstai 14. marraskuuta 2013

My new winter shoes

Talvi tuntuu aina yllättävän suomalaiset. Luulisi että siihen olisi jo totuttu ja opittu varautumaan, mutta ei. Jos ongelmana ei ole kesärenkaat, niin sitten käytössä on liian lyhyt nahkatakki tai pipo on kadonnut häkkikellariin.

Minä olen ollut ennakoiva kansalainen. Talvirenkaat on vaihdettu, paksumpi takki on jo nyt käytössä, pipot on kaivettu esiin ja tällä viikolla ostin itselleni upouudet talvikengät. Ei enää villasukkatennari-komboa tänä talvena kiitos.



Kumipohja, nahkaa, villavuori ja vahvat narut. Näillä luulisi tulevan toimeen. Lisäksi ostin mustat nauhat, joilla kengistä saa hieman siistimmän näköiset. Tulette varmasti näkemään nämä jalassani myös fiineissä pikkujoulujuhlissa.



Nyt saa lumi tulla, olen valmis.

Oletteko te ostaneet jo talvikengät? Millaiset? :)

-Katja

tiistai 12. marraskuuta 2013

Esittelyssä siskoni asunto

Kerroin jo edellisessä postauksessa minilomastani Helsingissä. Nyt huomion saa tuon reissun majoitusolosuhteet, eli siskoni ja hänen tyttöystävänsä uusi (OMA!) asunto.

Valokuvien pariin. 


Movember-matto toivottaa vieraat tervetulleiksi.


Tuo lamppu on ehkä hienoin desing-esine, jonka olen kohdannut. Se oli muistaakseni siskoni tyttöystävän ylioppilaslahja.





Keittiön hyllykköä ja sen sisältöä. Tykkään kovasti siitä, miten tässä yhdistyy tehdasmainen kovuus retrohenkiseen lämpöisyyteen.




Lisää keittiötä! Materiaalit aivan upeita, tiiliseinät ei koskaan petä.


Sehän on viinikaappi! Kun tulin ensimmäisen kerran sisään asuntoon, oli jo melko hämärää. Tuolloin viinikaapin valo loi ihanaa tunnelmaa keittiöön. 


Pikkupöytä. Tämä on ilmeisesti menossa vaihtoon, jotta saadaan noihin baarituoleihin sopivan korkuinen taso. Minun mielestäni tämäkin pöytä oli oikein kiva.


Yksi suosikkijutuistani asunnossa oli tämä puunpalasesta tehty ikkunalauta. Miten yksinkertaisen nerokas idea!


Kaksoisovet, fiilis kohdillaan.


Ovet johtavat makuuhuoneeseen ja vaaterekille.




Ihana pieni meikkipöytä peileineen ja koruineen.


Vaatehuone! Pallolamput! Oijoijoi.


The Master Bedroom.




Olohuoneen seinällä komeilee kaksikon ottama valokuva Route 66-road tripiltä. Mahtoikohan olla Teksasin huudeilta tuo kuva? Osuva teksti.

Olohuoneen pöytä on tehty vanhasta ovesta. Lasi päälle, jalat alle ja siinä on pöytä.  




Kirjat ovat mahtava sisustuselementti. Ah mitä käytännöllisyyttä.



Vanhojen laatikoiden hyötykäyttöä. Alemman kuvan laatikon siskoni osti Salon iltatorilta. Mamma järkyttyi tästä ostoksesta, eikä voinut uskoa, että siskoni oli oikeasti maksanut siitä jotain. Luuli sen olevan matkalla roskikseen.


Asuntoon kuuluu myös tilava parveke. Parvekkeelle oli nerokkasti tehty vanhasta tv-tasosta sohva. Valitettavasti siitä ei ole kuvaa. 



Lamppuratkaisuja. Ensimmäinen lamppu varmaankin monille jo blogosfääristä tuttu. :) 

Sellainen koti, minun mielestäni aivan mahdottoman hieno ja aivan asuttajiensa näköinen! Mitä te pidätte?

-Katja