keskiviikko 16. elokuuta 2017

Islanti x 5 - ruokailut

Islanti-postaussarjani toinen ja toiseksi viimeinen juttu luvassa! Päätin siis viime viikolla tehdä Islannin matkastani kolme erillistä postausta hieman eri teemoilla, jotta jutut pysyisivät miellyttävässä lukumitassa. Ensimmäisessä osassa pureudutiin Islannin luonnonihmeisiin, tällä kertaa luvassa reissuruokailut.

Varauduimme siskoni kanssa jo etukäteen siihen, että Islanti on kallis maa. Jopa Suomesta tulevalle tuntuu jotkut hinnat huimaavilta: oluet olivat lähes kaikkialla kymmenen euroa (ellei ollut happy hour), salaatti maksoi yli 20€ ja annos Guest Housen keittiöstä lähes 30€. Lähdimme siis matkaan mukanamme trangia, kaksi viinitonkkaa (joista toinen jäi jopa avaamatta) ja läjä erinäisiä valmisruokia: nuudelipusseja, hernekeittoa, pasta-aterioita, ruisleipää, tonnikalaa, proteiinipatukoita, hummusta, tomaattikeittoa, vohvelijauhoa ja ties mitä.

Pieni takaisku tuli vastaan heti lentokentällä, kun meille ilmoitettiin, että trangiaa ei saa kuljettaa edes ruumaan menevässä laukussa, sillä siinä voi olla jäänteitä sytytysnesteestä. Niinpä jäi trangia lentokentälle säilöön, kuten myös unelmat lettukesteistä Geysirin kupeessa. Noh, ei auta murehtiminen, vaan mentävä niillä varusteilla mitä on. Ja kaiken kaikkiaan asiathan menivät oikein mainiosti. Onneksi majapaikoissamme oli useimmiten keittiöt, joissa saimme kokkailla. Ja nälän partaalla myös luovuus palkittiin.

Seuraavaksi luvassa viiden kuvan verran ruokaseikkailuja Islannin maalla.


1. Ruisleivät hummuksella + pinaattipasta


Ensimmäinen ateriamme Islannissa (jollei lasketa bussimatkalla lentokentältä Reykjavikiin syötyjä Twix-suklaita). Tuotuamme tavarat ensimmäiselle hostellille huomasimme äärimmäisen hyvät keittiöfasiliteetit (liesi, kattila, lautaset ja pöytä) ja päätimme loihtia kahden ruokalajin lounaan. Alkupalaksi ruisleipää hummuksella ja pääruoksi pinaattitortellinit. Ruokajuomaksi tietysti lentokentältä ostetut (koska siellä kuulemma huomattavasti halvempaa kuin muualla Islannissa) paikalliset Viking-oluet. Aivan mainio ateria, jota muistelen suurella lämmöllä.


2. Illallinen Michelin-ravintolassa


"Ensimmäiselle illalle on varattu hienompi ravintola Reykjavikissa", kertoi siskoni, joka teki matkasuunnitelmamme (kiitos siitä!). Luvassa oli Michelin-ravintola Matur og drykkur, jossa otimme alku- ja pääruoat. Mieleni teki alkukeittoa ja tiedustelin tarjoilijalta mitä tarkoittaa rutabaga, joka oli listan yksi keittovaihtoehdoista. Kuullessani sanan vegetable, olin ihan että sehän sopii. Ainakaan luvassa ei olisi valaanpaloja tai muuta vastaavaa. Sain eteeni täydellisen näköisen (ja makuisen) kasvissosekeiton. Rutabaga on muuten niinkin eksoottinen asia kuin lanttu.

Pääruoaksi otin tomaatti-ohra-kasvisannoksen, joka oli maistuva, muttei aivan niin hyvä kuin alkuruoka. Jälkiruoaksi puolitimme siskoni kanssa islantilaisen twisted donitsin, joka oli kuin tippaleivän ja pullan yhdistelmä. Oikein makoisa. Lisäksi puolitimme pullon viiniä. Lasku oli yhteensä noin 100€ per nuppi. Itseäni tämä järkytti, sillä en ollut koskaan maksanut ravintolassa näin paljoa, mutta siskoni kertoi tehneensä näin useasti. Onneksi loppureissun ruokailut tasasivat matkan ruokabudjetin kohdilleen ja olihan tämä illallinen nyt joka ikisen pennin arvoinen.


3. Kympin hampparit


Ensimmäisenä ajelupäivänä kiertelimme suosittua Golden Circle -aluetta, jolta löytyy muun muassa Geysir. Geysir-alueen tutkailun jälkeen maha ilmoitti, että pitkälle ei enää päästä ilman ruokaa (olimme tässä kohtaa syöneet yhdet aamupalaleivät sekä hummusruisleivät ja kello läheni kuutta). "Tuossa on joku raflan tyyppinen, tsekataan hinnat", ehdotin siskolleni. Hmm, kympin hampparit, no ei paha. Tässä tietysti olettamus, että hampurilaiset muistuttaisivat ravintoloiden hampurilaisannoksia. Mutta kyseessä olikin hesehampparit islantilaistyyliin. Kuitenkin sillä nälän hetkellä tuo burgeri maistui elämäni parhaalta. Nyt näen jo selkeämmin, mutta olihan tuo eväs paikallaan.

PS. Huomaa Geysir-usva ikkunan toisella puolella!



4. Kuppinuudelit


Noniin, nyt päästään asiaan. Kuten mainitsin, useimmissa majoituksissamme oli keittiöt, joissa teimme muun muassa hernekeittoa (parasta!) ja viimeisenä iltana kahden ruokalajin gurmeeillallisen, eli tomaattikeittoa sekä pasta bolognesea (ilman jauhelihaa toki, koska olematon kylmäsäilytys). 

Yhdessä majapaikassa ei keittiötä kuitenkaan ollut, olisi vain saanut ostaa 30€:n arvoisia annoksia. "Kuuluuko tee huoneen hintaan ja saako sen ottaa mukaan huoneeseen?", kuului maaginen kysymykseni. Tämähän onnistui, joten kiireen vilkkaa takaisin huoneeseen ja nuudelipussien murentuneet sisällöt kuppeihin hautumaan. Jälleen kerran, parempaa ateriaa en tuossa tilanteessa olisi osannut uneksiakaan. Punaviiniä vielä kylkeen, aijai. Myös teepussit otin tietenkin talteen jatkoa ajatellen.


5. Luksusruisleivät luksusmaisemissa


Tämän kuvan ruokailuhetki muistuttaa ehkä eniten mielikuvaa, joka minulla oli etukäteen ruokailuistamme. Trangia porisemassa kauniissa maisemissa. Trangia puuttuu, mutta maisema sitäkin upeampi, joten lopputulos oikein hyvä. Tällä aterialla veimme myös ruisleipämme täysin uudelle tasolle. Olimme jo kerran aiemmin tajunneet laittaa tonnikalaa ruisleipien päälle, mutta nyt maustoimme leivät tonnikalapurkissa olevalla öljyllä ja lisäsimme päälle aromisuolaa. Ai että, miten pienet asiat tekevät paljon. 

***

Siinäpä Islannin ruokailut pähkinänkuoressa. Uu, pähkinät olisi muuten ollut fiksu eväs. Rakastan yleensä matkoilla kokeilla erilaisia ravintoloita, mutta tällä reissulla fiilis oli aivan eri. Hernari, nuudelit ja valmistomaattikeitto olivat reissun suosikkiruokiani, vaikka kävimme kuitenkin myös Michelin-ravintolassa. Aina se itse ruoka ei ole pääasia, vaan tunnelma aterian ympärillä.

PS. Lettukesteihin varattu mansikkahillo muuten meni ja räjähti matkalaukkuuni paluumatkalla. Kiitos tästä ja ensi kertaan.

Terveisin,
Katja

tiistai 15. elokuuta 2017

Kasvipohjainen kauppakassi

Olen lähiaikoina pohtinut ruokailutottumuksiani, lihansyöntiä ja vegaanisuutta. Olen aina ollut kaikkiruokainen, minulla ei ole allergioita eikä vatsani juuri reagoi maitoon tai gluteeniin mitenkään poikkeuksellisesti. Olen siis voinut syödä aika lailla mitä huvittaa. Jääkaapin sisällön on määritellyt pitkälti omat makumieltymykset ja raaka-aineiden hintataso.

Minua luullaan usein kasvissyöjäksi, koska kokkaan aika harvoin itse lihaa, en syö grillimakkaraa (koska se on mielestäni pahaa) ja valitsen usein kasvisruoan lounasravintoloissa. Syön kuitenkin myös lihaa, enkä voi väittää etteikö poronkäristys, lihapullat ja hampurilaiset olisi suosikkiruokieni listalla. Olen kuitenkin huomannut, että syön nykyään noin 80% kasvispainotteisesti. Yhtenä päivänä huomasin vasta illalla, että olin syönyt koko päivän täysin vegaanisesti - ihan vahingossa.



Olen lukenut paljon kasvipohjaiseen ruokavalioon liittyviä artikkeleja, katsonut dokumentteja sekä huikeiden Pajun ja Minnin PS Olen vegaani -kanavan videoita. Kasvipohjaiset valinnat kiinnostavat ja tuntuvat hyviltä. En kuitenkaan toistaiseksi aio täysin luopua eläinperäisistä tuotteista, koska minun on myönnettävä olevani sen verran itsekäs, että en halua olla syömättä mamman lihapullia, vaaleaa suklaata tai juustoja. Valitsen kasvipohjaisen vaihtoehdon, kun se itsestä tuntuu hyvältä (ja useimmiten näin on) ja opiskelen uusia raaka-aineita, mutten kiellä itseltäni mitään. Uskon että pienet hyvät valinnat ovat parempi vaihtoehto kuin väliinpitämättömyys. Jos minut pitäisi jotenkin lokeroida (mitä en näe oikeastaan edes tarpeelliseksi), olisin kai 75% kasvissyöjä ja 35% vegaani. Ainakin tällä hetkellä.

Sitten itse otsikkoon. Kävin tänään kaupassa ja puolivahingossa kauppakassistani tuli yhtä tuotetta lukuunottamatta täysin kasvipohjainen. Näistä aion kokata kaksi ateriaa itselleni sekä välipaloja.







Juurekset, vihannekset ja hedelmät


HeVi-osasto = paras osasto. Minulla oli kotona kookoskermaa, inkivääriä ja valkoisia papuja, aion lisätä niiden joukkoon porkkanoita ja yhden chilin --> kasvissosekeitto kasassa. Lisäksi ostin bataatin uunissa kypsennettäväksi. Sitten kurkkua, tomaattia, pinaattia ja banaania, perusraaka-aineet, joita tulee olla aina kaapissa. 



Kasvipohjaiset "maitotuotteet"


Keiju-margariinia taisin käyttää jo ennen kuin ymmärsin, että se on kasvipohjainen. Se taisi olla kaupan halvin vaihtoehto ja otin sitä ja tapoihini juurtuneena sille tielle olen jäänyt. Oatlyn tuotteet sen sijaan ovat uusi tuttavuus. Hehkutin tässä aamiaispostauksessa Oatlyn kaurajogurttia, eikä tämä kauramaitokaan ole ollenkaan hassumpi tapaus. Käytän sitä smoothieissa, puuromaitona ja leivonnassa (esim. banaanikauraletuissa!). Tämän lisäksi myös mantelimaito ja kookosmaito ovat hyviä. En edes muista milloin olisin viimeksi ostanut ihan maito-maitoa.



Valmisruoat


Nämä HK:n falafelpyörykät ovat aivan luottotuotteeni. Valitsin ne kerran aivan randomilla ja olen ostanut niitä sen jälkeen useaan otteeseen. Ihanan makuisia, sopivan pieniä ja koostumukseltaan kuin kotona tehtyjä (hieman murenevia :D). Nämä aion lämmittää uunibataattien kaveriksi ja aterian kruunaamaan aion tehdä itse hummusta, kun kaapissa sattuu olemaan kikherneitä ja tahinia. 

Lisäksi ostin riisipiirakoita, nämä Hoviruoan yksilöt ovat vegaanisia. Tämä oli oikeastaan kauppakassini ainut tuote, jonka kohdalla tein tietoisen kasvipohjaisen valinnan. Teki mieli riisipiirakoita, kävelin hyllylle ja bongasin vegaaniläpyskän näiden kohdalla. Edullisiakin oli vielä, joten aika helppo päätös. 



Se maitotuote


Jep, juustot, ne ovat meikäläisen heikkous. Mozzarella, feta, Oltermanni, sulatejuusto, manchego, pippurijuusto, cheddar... Lista on loputon. Oikeastaan ainoat juustot, joista en pidä, ovat aurajuusto ja vuohenjuusto. Tämä siis kauppakassin ainoa eläinperäinen tuote, mutta sen sallin itselleni vailla huonoa omatuntoa. Näin kerran Instagramissa tai muualla kuvan, jossa oli kahden kommentin keskustelu: 

"I can't go vegan, because I love cheese."
"Well, why don't you go vegan - minus the cheese?"

Mielestäni tämä on valaiseva ja innostava esimerkki. Mikäli haluaa tehdä valinnoillaan muutosta, on aina parempi valita hieman kestävämmin kuin olla tekemättä valintoja ollenkaan. 


***

Millaisia ajatuksia kasvipohjainen ruokavalio teissä herättää? Kiinnostaisiko kuulla aiheesta lisää? Kenties reseptejä tai muuta? Niin ja täytyy sanoa vielä, etten todellakaan ole mikään kasvisruokavalion (tai ylipäätään ruoanlaiton tai elintarvikkeiden) asiantuntija ja näissäkin tuotteissa voi hyvin olla jotain e-koodeja tai muita aromeja, jotka ovatkin eläinperäisiä. Paljon on vielä opittavaa ruoan maailmasta.

Terveisin,
Katja

perjantai 11. elokuuta 2017

Islanti x 5 - luonnonihmeet

Vietin kesälomani toisesta osasta viisi päivää ja neljä yötä Islannissa siskoni kanssa. Matka oli ikimuistoinen ja upea kaikin puolin, joten ajattelin tehdä reissusta kolmen postauksen sarjan. Jaan jokaisessa postauksissa kuvia liittyen tiettyyn osa-alueeseen. Pienoisen pohdinnan jälkeen jaoin postaukset teemoihin: luonnonihmeet, ruokailut sekä mieleenpainuvimmat hetket. Jaan jokaiseen teemaan liittyen viisi kuvaa ja kerron tarinat niiden takaa.

Ensimmäisessä osassa hypätään luonnonihmeisiin, joita Islannissa tuli automatkalla vastaan lähes jokaisen kulman takaa. Vuoria, vesiputouksia, kuumia lähteitä, jäätiköitä (kunnolla ei jäätiköille asti keretty, joten niitä ei valitettavasti näy tässä postauksessa), laavapeltoja ja merimaisemaa. On häkellyttävää, miten näin pieneen saareen mahtuu niin monta eri maisemaa. Yhden poikkeuksen tosin pistin merkille näin suomalaisena matkailijana: puita ei näkynyt missään.

Tämän postauksen viisi kuvaa oli äärimmäisen vaikea valita, sillä upeita maisemia tuli matkan varrella vastaan niin paljon. Yritin poimia viisi, jotka kuvaavat mahdollisimman monipuolisesti reissumme näkymiä.


1. Geysir ja kumppanit


Geysirilla, kenties Islannin tunnetuimmalla nähtävyydellä, pysähdyimme heti toisena päivänä. Odotin yhtä kuumaa lähdettä, mutta Geysirin alueella olikin paljon enemmän nähtävää. Geysirille johtavan polun varrelta löytyi pikkupuroja, joiden vesi oli 80-100 asteista, suloisesti kupliva pikku-Geysir sekä aktiivinen kuuma lähde, joka purkautui ilmaan noin viiden minuutin välein (purkauksen jälkeinen usva näkyy kuvassa taustalla). Luulin tuon ison suihkauksen olevan itse Geysir, mutta se olikin taaempana, epäaktiivisena, joskin silti vaikuttavana. 

Eniten minut kuitenkin yllätti kuvassa näkyvät pienet "lammet", jotka jatkuivat jonnekin syvälle maan syövereihin ja joiden vesi oli sinisempää kuin olen koskaan nähnyt. 


2. Massiivinen Gullfoss


Gullfoss oli ensimmäinen vesiputous, jonka näimme. Ellei lasketa Þingvellirin kansallispuistossa ollutta noin 15 metrin vesiputousta, jonka äärellä söimme eväämme. "Onko se Gullfoss isompi kuin se kansallispuistossa ollut?" kysyin siskoltani. Joo, oli se hieman. 

Kapusimme portaat ylös näköalatasanteelle, jossa aukesi Islannissakin ainutlaatuinen kahden vesiputouksen kombo. Tätä katsellessa tunsi itsensä aika pieneksi olennoksi tällä maapallolla.


3. Atlantin läpi Etelämantereelle


Roadtrippimme eteläisin kohta: Islannille tyypillinen musta hiekkaranta (johtuen vulkaanisesta maaperästä), josta näkymä Atlantille. Vuorien ja vesiputousten jälkeen tämä oli yllättävän harmoninen ja äärettömiin fiiliksiin vetävä näkymä. Jos tästä kohtaa lähtisi laivalla kohti etelää, tulisi seuraavaksi vastaan Etelämanner. Siinäpä ajatus.


4. Kirkjufell & Kirkjufellfoss


Maailman viidenneksi kuvatuin vuori ja vesiputous samassa kuvassa. Kyllä kalpenee ihmisten rakennelmat siihen verrattuna, mitä tuuli ja mannerten liikkeet (ja kaikki muut maantieteelliset asiat, joista en tiedä) saavat itsekseen aikaan. Tämän vuoren juurella on myös pieni 872 asukkaan kylä, Grundarfjörður, jossa pysähdyimme matkan varrella.

PS. Tuo kuvan keskellä näkyvä tyyppi niin rikkoi sääntöjä ja kiipesi taaempana näkyvän köyden yli kuvaa varten. 


5. Kerrostulivuori Snæfellsjökull


Läntisin kohta reissullamme: Snæfellsnesin niemimaa, jonka nimikkonähtävyys on 700 000 vuotta vanha ja 1448 metriä korkea kerrostulivuori Snæfellsjökull. Tulivuoren päältä löytyy myös jäätikkö. Tämä oli aika surrealistinen näky, vuoren reunama näytti aivan usvaiselta, kuin sitä olisi Photoshopilla blurrattu. Vuoren pinta muistutti enemmänkin vaahtoa tai hämäkinseittiä kuin kiveä (kuivunutta laavaa?). Tästä kun kääntäisi kameran ympäri, takaa paljastuisi jälleen Atlantti. Aika paljon nähtävää yhdeltä seisomalta. 

***

Vieläkin menee pää ihan pyörälle, kun näitä maisemia pohtii. Eikä mikään näistä täysin ikuistu kameralle, joka ei oikein anna oikeutta sille, kuinka upeita nämä luonnonihmeet todellisuudessa olivat. Suosittelen vierailua paikan päällä.

Seuraavaksi vuorossa Islannin ruokailuja, joista löytyykin sitten variaatiota joka lähtöön. Palataan pian!

Terveisin,
Katja